Profetaalinen laulu
Hän joka näkee sydämet, tietää ihmisen tiet. Hän kutsuu häntä, kuin lasta.
Katso, miten suotuisasti Hänen katseensa lentää. Kukaan, ei kukaan, voi sinua Herran Rakkaudesta poistaa.
Vaikka olisi vellova meri, pauhuava myrsky, ei Hän sinua jätä.
Syksyn lehdet ruskastuvat ja luonto kuolee pois, mutta Hänen Rakkautensa sinuun pysyy iankaikkisesti.
Katso, Hänen Rakkautensa ei tunne rajoja. Hän nostaa sinut ojasta, Hän asettaa sinut lämpimään.
Jäässä ja kätesi veressä sinä siellä makasit, mutta Hän paikkasi sinun haavasi. Hän puhdisti sinun haavasi tuhalla ja ne kasvoivat umpeen.
Hän pyyhki pois sinun kyyneleesi. Hän sai sinut unohtamaan kauhusi päivän.
Sinua Hän kutsuu rakkaimmakseen, totisesti, sinä olet ihana.
Korvan kuulla Hänen Sanansa, lapsesi sitä kuulevat. Huilut soivat sinun Talossasi, pasuna raikaa sinun muurillasi. Sillä kaiken, kaiken Hän on asettanut ennalleen.
Ilosi päivä on tullut. Riemusi on läsnä. Kalleimmilla kivillä Hän sinut koristaa, hienoimmilla puilla Hän sinut pystyttää. Rikkauksia ylenpalttisesti. Ei mikään ole liikaa sinulle, sillä sinä olet Hänen silmissään kallis ja suuriarvoinen. Sinut Hän on vihkinyt, sinut Hän on ottanut omakseen.
Kunnia Kuninkaan! Kunnia Kuninkaan! Kunnia Kuninkaan!
Ja rauha sinun lapsillasi maan päällä. Huutaa vartija.